Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan, vaan poimi olennainen tieto. Vertaile ja ennen kaikkea ajattele itse. Ei ole olemassa vain yhtä totuutta.

Pennun tulo uuteen kotiin:

Valmistaudu pennun hakemiseen.Kun haet pennun kotiin, on hyvä jos olet valmistautunut hankkimalla pennulle perustarvikkeet:

• Pentupanta
• Hihna
• Juoma- ja ruokakuppi
• Kynsileikkuri
• Puruluita ja leluja
• Kasvattajan suosittelemaa ruokaa
• Makuupaikka

Pennun kotiutuminen kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta, outoa ja ehkä vähän pelottavaa. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat. Se on erossa turvallisesta laumastaan, sisaruksista, emosta.

Tästä syystä kodin on oltava turvallinen paikka pennun saapuessa.

Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon:

Anna pennun tulla rauhallisesti kotiin. Älä hukuta sitä taputuksiin ja hyväilyihin.

Anna pennun tutkia rauhassa uutta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut.

Älä vie pentua heti ulos. Se tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan ympäristönsä ja sulattamaan kaiken uuden.

Älä rankaise pentua jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle sanomalehtiä ja nosta pentu tekemään tarpeitaan siihen.

Älä jätä pentua pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Kun pentu nukkuu voit jättää sen yksin vähäksi aikaa.

Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, pikku pentu tarvitsee paljon unta ja lepoa. Pennuista mieluinen paikka voi olla suojaisa esim. sängyn alla, avonainen pahvilaatikko tms. joka tarjoaa rauhaa ja suojaa. Muista antaa pentu levätä rauhassa. Vältä turhia herätyksiä.

Ensimmäisenä yönä pentua ei saa erottaa perheen muista jäsenistä. Yksin jääminen säikäyttää rohkeankin pennun, joka alkaa haukkua ja ulista. Tämä on ainoa keino houkutella emo ja sisarukset luokseen. Pentu on hyvin riippuvainen lauman (perheen) saamasta turvasta, joten kohtele sitä sen mukaisesti. Paras nukkumapaikka on perheenjäsenen läheisyydessä (ei sänky, se on laumanjohtajan paikka), jolloin pennulla on kuulo, haju ja näköyhteys tähän. Jos pentu on rauhaton, voi sille puhella ja hyväillä. Jos pentu nukkuu ensimmäiset yöt perheenjäsenen huoneessa se ei tarkoita sitä, että se nukkuu siellä lopun elämänsä. Vanhempana koiran voi totuttaa nukkumaan jossakin muualla. Älä ota pentua sänkyyn, jos välttämättä haluat nukkua pennun vieressä voit nukkua lattialla.

Ruokinta:

Pentu syö luovutusiässä 3-4 kertaa päivässä. Annokset jaetaan tasaisesti aamusta iltaan. Ruokaa pidetään tarjolla tietyn ajan - noin 15 minuuttia - ja sitten otetaan pois. Ruoan pitämistä esillä ei ole suositeltavaa.

 Kuivamuona annetaan liota lämpimässä vedessä kunnes se on pehmennyt. Pennulle kuivamuonaa tarjotaan aina pehmitettynä. Kuiva kuivamuona turpoaa mahassa Myöhemmin kuin hampaat ovat vaihtuneet voi sille tarjota kuivamuona kuivana veden kera.

Luovutus iässä pennun kerta annos on pieni. Ruokamäärää voi kasvattaa pennun ruokahalun mukaan, kunhan pentu ei tule lihavaksi.

Kuivamuonan sekaan voi silloin tällöin sekoittaa jauhelihaa, kalaa, raejuustoa, piimää jne. Kala on terveellistä ruokaa sekä ihmisille että koirille.

Pentu saattaa yrittää oikutella ruokansa kanssa ja näin yrittää saada “parempia” ruokia kuppiinsa. Jos tähän lankaan menee on tuloksena nirso koira, jolle ei kelpaa juuri mikään. Jos pentu ei syö ruokaansa, ota kuppi pois ja tarjoa se uudestaan seuraavalla ruoka-aikana. Yksikään koira ei näänny nälkään ruokakuppinsa ääreen. Pentu on pienestä pitäen totutettava siihen että ruokakuppiin ja luuhun saa koskea. Opeta myös pentu luovuttamaan suussa olevat tavarat. Tätä ei ole tarkoitus tehdä koko ajan, vaan pennun on saatava syödä rauhassa.

Koiran ruokavalio kannattaa pitää mahdollisimman samanlaisena koska koiran ruuansulatus ei pysty mukautumaan jatkuviin vaihteluihin ja tuloksena on ripuli, ilmavaivat tai ruuansulatusongelmat.

Ruoan suhteen jokainen on yksilö. kaikki ei sovi kaikille. Tarkkaile koirasi vatsan toimintaa, siitä huomaat, onko ruokinta sopiva. Jos esiintyy ripulia, selvitä syy välittömästi, sillä se on pennulle vaarallista. Paras lääke ripuliin on yhden tai kahden päivän paasto, jolloin sille annetaan vain raikasta vettä. On hyvin mahdollista että pennulla ei ole ruokahalua pari ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa. Hoito-ohje ripuliin.

Pureskeltavaksi pennulle voi antaa naudan- tai sääriluita, porkkanaa, koirille tarkoitettuja puruluita, siankorvia, kuivattua kalannahkaa. Kaikki uusi ruoka saattaa aiheuttaa ripulia.

Ruokakuppi ja vesikuppi on aina pidettävä puhtaana. Raikasta ja puhdasta vettä pitää aina olla saatavilla.

Koiralle vaarallisia ruoka-aineet:

• Lintujen ja sian luut, pulla ja sämpylätaikina, tumma suklaa, xylitoli.

Koiralle ei myöskään suositella:

• Raakaa kalaa, raaka munanvalkuainen (keitettyä saa antaa) (keltuainen suositeltavaa!!!)

Hyvä linkki ruoka asioista

Matolääkitys

Pentu on saanut matolääkityksen 3-4 kertaa kasvattajan luona (viimeisen kerran 8-9 viikon ikäisenä), joten seuraava kerta on 1-2 viikkoa ennen rokotusta, eli noin 10-11 ja 14-15 viikon ikäisenä, jatkossa pennulle olisi hyvä antaa matolääkitys kahden-kolmen kuukauden välein aina yhden vuoden ikään asti, jolloin annetaan puolen vuoden välein ja aina ennen rokotuksia. Matolääkitys olisi hyvä aina vaihtaa koska madot kehittävät resistanssin niitä vastaan ja jokaisella matolääkkeillä on oma osaalueensa.

Madotuskortti.

Lisää sisäloisista. 

Rokotukset

Seuraavat rokotukset:

12 viikon iässä:

• Penikkatauti
• Tarttuva maksatulehdus
• Parvorokotus

16 viikon iässä:

• Penikkatauti
• Tarttuva maksatulehdus
• Parvorokotus
• Kennelyskä
• Raivotautirokotus (nykyisin suositellaan eri aikaan)

Vuoden kuluttua

• Penikkatauti (jatkossa kahden vuoden välein)
• Tarttuva maksatulehdus (jatkossa kahden vuoden välein)
• Parvorokotus (jatkossa kahden vuoden välein)
• kennelyskä
• Raivotautirokotus (jatkossa kahden vuoden välein)

HUOM! Rokotusmääräykset saattavat muuttua tautitilanteen mukaan. Voimassa olevat määräykset selviävät eläinlääkäriltä tai Suomen Kennelliitosta. Myös ulkomailla käyvillä koirilla on tiheämpi rokotusväli.

Koiran luonteen kehityksen pääkausia

4-12 viikkoa: Leimautumiskausi

Pentu leimautuu ulkoiseen ympäristöön, emoonsa, hoitavaan ihmiseen, ympäristön ääniin jne. Tänä aikana kokemiaan ja oppimiaan asioita koira ei unohda, ja ne heijastuvat sen käyttäytymiseen koko sen loppuelämän ajan. Tätä kautta pidetään yhtenä tärkeimmistä psyykkisen kehityksen kannalta.

7-12 viikkoa: Nopean oppimisen kausi

Koira oppii ja ottaa vastaan enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Tässä vaiheessa on pennun opittava ymmärtämään ihmisen puhetta, viittauksia ja kaikkea sitä, millä ihminen ja koira kommunikoivat keskenään. Tässä iässä koira oppii kiellot ja alistuu. Tässä vaiheessa alkaa kasvatus hyvätapaiseksi tai hulttioksi.

8-16 viikkoa: Sosiaalistumisen kausi

Pennun tulisi päästä tutustumaan mahdollisimman paljon erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin, koiriin jne.

On kumminkin syytä muistaa että tällä ajanjaksolla tapahtuneet asiat koira muistaa lopun ikäänsä, joten sitä olisi pystyttävä suojelemaan järkyttäviltä kokemusilta.

3-4 kuukautta: Arvojärjestyksen muotoutumiskausi

Tässä iässä pentu ei saisi voittaa perheenjäseniä leikeissä. Näin pennulle tulee selväksi, kuka on joukon pomo.

5-6 kuukautta: Laumanjärjestyskausi

Vielä tässä vaiheessa koira on hyvin alistuvainen. kaikki yhteinen toiminta isännän kanssa tuottaa sille suurta mielihyvää ja koira oppii parhaiten laumaeläimille tärkeän yhteistyön, kuten hihnassa kulkemisen, autossa matkustaminen jne. (harjoittelu toki kannattaa aloittaa jo paljon aikaisemmin). Tällä kaudella pennulle kannattaa uhrata mahdollisimman paljon aikaa, koska tämä kausi on pennun psyykkisen kehityksen kannalta hyvin tärkeä ja positiiviset kokemukset ihmisten kanssa suunnattoman tärkeitä jatkoa ajatellen.

7-12 kuukautta: Puberteetti

Vaikea ikä, jota leimaa oikullisuus ja tasapainottomuus. Koira voi ajoittain olla ujo, karkea ja tottelematon. Tällä kaudella koiran koulutus kannattaa jättää vähemmälle ja antaa koiralle aikaa.

Pennun sosiaalisen elämän aakkoset

Yhteiselo pennun kanssa

Koira ei ole ihminen eikä sitä tule opettamallakaan tule ihmistä. se ei ymmärrä pitkiä puheita. Koira ei myöskään ymmärrä mökötystä. Sen sijaan koira ymmärtää äänensävyn erot ja ystävällisen ja lempeän kohtelun.

Koiranpennun opetuksessa ja koulutuksessa on tärkein asianjohdonmukaisuus. Se mikä on sallittua, on aina sallittua ja vastaavasti kiellettyä on aina kiellettyä. Tätä sääntöä on noudatettava siitä lähtien, kun pentu tulee kotiin.

Käskyt ja kiellot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Kun joudutaan kieltämään, sanotaan painokkaasti EI ja kun pentu lopettaa kielletyn toiminnan, sitä kehutaan. Joskus pentua joutuu tarttumaan vähän lujemmin, jotta kielto menisi perille. Rankaisut pitää tehdä nopeasti ja sitten tilanne käännetään myönteiseksi kehumalla ja keksimällä muuta, luvallista tekemistä.

Pennun elämä ei saa olla yhtä kieltämistä, vaan sillä on oltava oikeuksia ja omaa rauhaa silloin kun se sitä kaipaa. Nukkuvaa koiraa ei pidä suotta häiritä.

Pentuikä on lyhyt ja nopeasti ohimenevä aika. Sitä ei kannata kokea vaivaksi, vaan tehdä siitä molemminpuolinen ilo. Kun onnistuu luomaan luottamukselliset suhteet koiraansa, voi sen kanssa halutessaan päästä koulutuksessa vaikka kuinka pitkälle.

Pennun opettaminen sisäsiistiksi

Kasvattajan luona pennuilla on ollut sanomalehtipaperia mihin ne ovat tehneet tarpeensa. Tätä keinoa on hyvä vielä pitää yllä. Pitäkää siis sanomalehtiä määrätyssä paikassa, ja jos alussa sattuu erehdyksiä, niin keskeyttäkää pentu itse teossa, ja siirtäkää se paperille torumatta ja kehua, kun juttu onnistuu.

Sisäsiistiksi opettaminen alkaa melkein heti kun pentu saapuu uuteen kotiin:

Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.

Älä ala leikkiä pennun kanssa ennen kuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotakin tiettyä kehotusta.)

Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa. Nyt voit leikkiä koiran kanssa.

Vältä rankaisua.

Ulkoiluta pentua aina samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksessä ja rauhallinen.

Kasvatus

Vähin mitä koiralta vaaditaan on asiallinen kotikasvatus. Kasvattajan sanonta koirista on:

Kokonsa vuoksi hollanninpaimenkoiran on osattava käyttäytyä. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat hyvin ratkaisevia tulevaisuuden kannalta.

Pentu kasvatetaan lempeydellä ja ystävällisyydellä. Sille on näytettävä, että siitä pidetään. Puhu sille paljon ja opeta se kuuntelemaan. Käytä apuna äänensävyjä.

Koiraa ei saa härnätä eikä ärsyttää!

Koira on laumaeläin ja kun se muuttaa uuteen kotiin perheestä tulee sen lauma. Tässä laumassa koiran paikka arvojärjestyksessä oltava aina, koko sen elämän ajan, alimalla sijalla kaikkiin perheenjäseniin nähden. Pienimmätkin isotteluyritykset on rangaistava, niin että koira ymmärtää tehneensä väärin. Murinaa tai irvistelyä ei sallita milloinkaan. Koulutus tähän aloitetaan pienestä pitäen.

Johdonmukaisuus on koirakasvatuksen tärkeimpiä asioita. se, mikä on kiellettyä, on kiellettyä jo silloin, kun pentu tulee taloon. Kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja sääntöjä. Koira ei saa missään tilanteessa olla se, joka määrää. Olkaa oikeudenmukaisia koirallenne.

Opeta pennulle heti kieltosana EI. EI on aina EI!!! Kun pentu tekee jotakin kiellettyä asiaa, sano sille rauhallisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi EI. Jos ei auta, toista. Jos pentu vieläkään ei lopeta, ota varovainen ote sen niskanahasta ja toista EI, tarvittaessa ravista varovasti. Ei niin kovaa että koira huutaisi, vaan niin että koira ymmärtää ettei se saa tehdä sitä. Koiralle on heti alusta näytettävä kuka on pomo.

Laumanjohtajana oleminen on sitä että esim. käsittely tilanteet viedään aina loppuun, ruokaa ja leluja saa ottaa suusta, nukkumapaikan saa viedä (mutta älä turhaan ärsytä koiraa, eikä pentua saa häiritä kun se nukkuu). Yksi tapa näyttää laumanjohtajuutta on "ravistaminen", toinen on “puhuttelu”. Käännä pentu selälleen (tämä asento on koiralle alistumisasento) ja ota tiukka katse kontakti nenä nenää vasten, kunnes pentu lopettaa murinan, häntä menee koipien väliin, korvat niskaan ja pentu kääntää päänsä pois. Pentu saattaa protestoida kiljumalla ja rimpuilemalla, mutta on tärkeää, ettei se saa tahtoaan lävitse. Se pidetään aloillaan kunnes se on rauhoittunut. Jos tilanne jätetään kesken, pentu oppii konstin, johon turvautua, kun asiat eivät mene sille mieluisalla tavalla. seuraavalla kerralla se vain kiljuu ja rimpuilee kahta kovemmin!

Pentu ei saa pureksia ihmisten vaatteita, käsiä eikä jalkoja. Se ei myöskään saa hyppiä vieraita ihmisiä vasten. Pentu ei myöskään saa tuhota huonekaluja tai muuta kiellettyä. Kielto, toruminen ja rangaistus tapahtuu juuri sillä hetkellä kun koira tekee jotakin kiellettyä. Anna pennulle sallittuja vaihtoehtoja ja kehu sitä kun se tekee oikein. Koiraa opetetaan parhaiten kiittämällä ja kehumalla. Jos opetatte koiraanne kehumalla, teille tulee olemaan koira joka iloisesti ja palveluhaluisesti tottelee; jos sen sijaan turvaudutte alituiseen kieltämiseen ja torumiseen, siitä tulee nujerrettu ja masentunut kanssakumppani.

Päättäväinen ja johdonmukainen kasvatus läpi koko pentuiän aina aikuisuuteen asti takaa sinulle iloisen kaverin.

Nimen opettaminen

Ensimmäisinä päivinä käytätte pennun nimeä toistamiseen aina tilaisuuden tullen, aina ystävällisessä mielessä, ei koskaan kiellon yhteydessä.

Nimeä käytetään:

• Pentua kutsuttaessa
• Pennun tullessa luoksenne
• Antaessanne namupalan
• Hyväillessänne pentua
• Pennun hyväillessä teitä
• Ruokaa annettaessa

Näin pentu oppii ikioman nimensä. Kun se hetki tulee, että pentu heti reagoi hännänheilutuksella ja tarkkaavaisella katseella, silloin tiedätte saavuttaneenne tärkeän päämäärän.

Luoksetulo:

Pentua kutsuttaessa käytetään alussa vain nimi (tämä on myös aikuisiässä hyvä kutsumakäsky), sen tultua luoksenne puhutaan sille aina kehuvalla sävyllä ja muutenkin kiitetään hyväilemällä. Näin se oppii yhdistämään luoksetulo aina johonkin mieluiseen. Älä kytke pentua joka kerta kun se tulee koska silloin se oppii että luoksetulo tarkoittaa vapaana olon loppumista. Pennun perään Ei saa lähteä juoksemaan, vaan jos pentu ei tule lähdetään vastakkaiseen suuntaan, muuten siitä kehittyy hauska leikki, joka ei todellakaan ole hauska silloin kun pentu on oikeasti saatava kiinni.

Pentua ei saa torua jos se on tullut käskystä, vaikka olisi kestänyt vähän aikaa. Sitä vastoin pentua saa torua jos sen juoksee kiinni kun se ei ole totellut luoksetulo käskyä. Olisi hyvä muutaman kerran juosta pentu kiinni pienenä (leimautumiskautena), näin se luulee luppoikänsä että ihminen on nopeampi kun se ja se ei juokse sinua karkuun vaan “maastoutuu“.

Irtioloa täytyy harjoitella heti pennun tultua kotiin. Pennulla ei ole suurta itseluottamusta ja sen vuoksi harvoin poistuu kovinkaan pitkälle luotasi. Näin ollen se on jo oppinut alkeet siihen mennessä kun sillä rohkeus riittäisi huidella ympäri maita ja mantuja yksikseen.

Yksinolo:

Yleensä koira joutuu olemaan pitkän osa päivästä yksin asunnossa. On varmistauduttava siitä, ettei koira hauku tai ulise yksin ollessaan. Laumassa laumanjohtajalla on oikeus poistua kotoaan ja muut odottavat kiltisti ja hiljaa. Alemmat laumanjäsenet eivät saa poistua ilman laumanjohtajaa. Jos koira on laumanjohtaja sillä on oikeus protestoida yksin jäämistä. Laumanjohtaja ei sen enempää tervehdi kotiin tullessaan vaan alemmat jäsenet tekevät sen.

Yksinolon harjoittelua on syytä aloittaa jo pentuna koska yksin olo on hyvin ahdistavaa pienelle pennulle joka on täysin riippuvainen laumanjäsenistä. Jätä pentu asuntoon aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi (muutama minuutti) Jää kuuntelemaan käytävään. Jos pentu haukkuu tai ulisee, palaa nopeasti sisälle ja kiellä sitä toruvalla äänellä. Kun pentu on hiljaa palaat sisälle kun ei mitään olisi tapahtunut. Toista harjoitusta ja pidennä vähitellen yksinoloaikaa. älä tee lähtemisestäsi numeroa. Hyvä aika on jättää pentu kun se on nukkumassa.

Hyvä hermoisinkaan pentu ei kuitenkaan kestä pitkiä aikoja yksin ellei sitä ulkoiluteta hyvin ja sen kanssa puuhata paljon. Hollanninpaimenkoira on palveluskoira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä ja pitää reippaasta ulkoilumeiningistä.

Käsittely:

Pentu pitää tottua siihen, että sitä käsitellään. Hampaiden tarkastaminen aika ajoin on välttämätön. Koiran kynnet on leikattava säännöllisesti. Turkkia on harjattava. Korvia tarkistettava jne. Pennun tulee tottua myös siihen että myös vieraat ihmiset käsittelevät sitä. Näin vältytään eläinlääkärin tutkimuksissa turhilta ja aina riskialttiilta nukutuksilta, kun koiralle voidaan suorittaa tavalliset hoitotoimenpiteet kuten tunnustelu, kuuntelu, näytteidenotto, sitominen normaalisti. Myös näyttelyissä ja palveluskoira kokeissa on koiran sallittava vieraiden “kopelointi”. Pentu joka on pienestä pitäen tottunut käsittelyyn on myöhemminkin hyvin luottavainen. Tartu varmalla, tukevalla otteella ja juttele sille rauhoittavalla, lähes nukuttavalla äänellä. Kehu sitä ja anna vaikka makupaloja, kun se mukautuu käsittelyyn. Ole itse rauhallinen, niin pentukin alkaa luottaa sinuun ja sopeutuu kaikenlaisiin käsittelyyn.

Turkinhoito:

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira ei vaadi päivittäistä työmäärää turkinhoitoonsa. Karva tippuu kaksi kertaa vuodessa jolloin se on harjattava pohjaan asti päivittäin kunnes kaikki karva on poissa. Tämä on tärkeää karvanlaadun kannalta ja tietysti kodin siistinä pidon kannalta. Väliaikoina turkin hoidoksi riittää teräskammalla tai -harjalla kampaaminen silloin tällöin. Näin hoidettuna koira ei juuri tiputa kotiin karvoja muuta kun turkinlähdön aikana.

Pennun turkissa ei vielä alkuvaiheessa ole minkäänlaista hoitamista, mutta kannattaa “näön” vuoksi kammata läpi silloin tällöin. Näin pentu tottuu tähän alusta asti eikä siitä tule myöhemminkään tappeluaihetta. Harjaaminen myös stimuloi turkin kasvua.

Tassujen hoito:

Koiran tassut on hyvä tarkistaa aina ulkoilun jälkeen. Talvella pitkät karvat on syytä leikata anturoiden välistä, koska muuten tassunpohjaan kerääntyy lumipaakkuja, jotka jäätyvät sinne kovaksi kokkareiksi koiran liikkuessaan ja tekee kipeää. Myös lasinsirut ja terävät kivet voivat tarttua anturoihin ja aiheuttaa pahaa jälkeä.

Kynsien hoito:

Kynnet on leikattava säännöllisesti pentuiässä kerran viikossa. Aikuiselta koiralta kerran kahdessa viikossa. Kynsien kasvunopeus on sekin kuitenkin yksilöllistä. Toisten kynnet kasvavat huomattavasti nopeammin kuin toisten ja vuodenaika vaikuttaa kynsien kulumiseen kuten alusta jolla koira kulkee. Kynsien hoitoon kannattaa paneutua alusta asti säännöllisesti, näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Kynsien leikkuu on useilla aikuisilla koirilla lähes mahdotonta ilman nukutusta, mikäli niitä ei ole totutettu siihen nuorena. Nukutus myös maksaa ja lyhentää koiran elinikää. Vaikka et joka kerta leikkaisi kynsiä niin olisi hyvä koskea jokaista kynttä opetusmielessä säännöllisesti. Kynsien sisällä kulkee ydin, jossa sijaitsee verisuoni ja hermo. Tämä ydin kasvaa kynnen mukana ja jos kynnet pääsevät ylipitkiksi, myös ydin venyy ja on hankala saada takaisin haluttu kynnenpituus. Kerralla kynnestä katkaistaan vain kärki ja kun tämä tehdään säännöllisesti ydin ei pääse kasvamaan. Mikäli vahingossa leikkaa kynttä liian syvälle, ei siitä pidä tehdä numeroa, eikä siitä pidä pelästyä. pieni verenvuoto tyrehtyy nopeasti itsestään, koiratarvikeliikkeistä tai apteekeista on myös saatava aineita jotka tyrehdyttävät verenvuodon heti. Älä missään tapauksessa lopeta kynsien leikkuuta silläkään kerralla siihen, hoida homma loppuun. Jos rupeat säälimään ja lopetat homman kesken, koira rupeaa kammoamaan ja vastustamaan toimenpidettä kahta kauheammin. Kipuna se on koiralle hetkellinen. Ylipitkät kynnet ovat aremmat vaurioille, tarttuvat kiinni ja saattavat repeytyä koiran liikkuessa epätasaisessa maastossa ja lisäksi pakottavat tassun vääränlaiseen asentoon.

Pureskelu:

Hereillä ollessaan pentu mielellään puuhailee jotakin, leikkiessään se tutustuu ympärillä olevaan maailmaan. Leikkiminen on pennulle tärkeää ja kehittävää puuhaa. Leikin lomassa pentu oppii helposti pieniä temppuja ja samalla sille tulee perheen arvojärjestys selväksi: Ihminen ennen koiraa!!

Maailmaan tutustuminen saa usein kiusallisen muodon; pentu pureskelee kaikkea eteen sattuvaa. Pureskelu lisää nopeasti kehittyvä hampaisto ja leuatkin tarvitsevat harjoitusta. On viisasta hankkia luvallista purtavaa pennulle (naudan- tai sääriluita, porkkanaa, koirille tarkoitettuja puruluita, siankorvia, kuivattua kalannahkaa).

Pennut ottavat sormia suuhunsa ja iskevät hampaansa niihin. Omistajan on aina suhtauduttava vakavasti koiran yrityksiin näykkiä ja “hammastaa” ihmisiä. Pennun varttuessa on sille tehtävä selväksi, millä voimalla ihmisen kättä voi “purra”. Tällaisen voi tietysti karsia kokonaankin, sillä etenkään vieraat ihmiset eivät mitenkään voi ymmärtää, että koira vain ystävyyttään tarttuu hampaillaan heitä käteen. Terävä EI tai ravistus niska villoista ovat sopivia keinoja karsia “hammastaminen”.

Pennun hampaat alkavat vaihtua noin neljän kuukauden iässä, jolloin pureskelu on kahta kauheampi.

Koira on pentu kaksivuotiaaksi asti. Se ei ymmärrä omien voimiensa rajuutta, joten sille on se kerrottava laumanjohtajana.

Ulkoilu ja taluttimeen totutus:

Hollanninpaimenkoira voi ulkoilla joka säällä. Kun liikutaan reippaasti, koira tarkenee hyvin. Pakkasessa ei koiraa tietenkään pidä seisottaa, istuttaa saati makuuttaa paikoillaan.

Kulje pennun kanssa mahdollisimman paljon vapaana. Onnellinen on se koira joka on tarpeeksi tottelevainen että voi elää vapaana. Mutta on monia tilanteita jolloin koirasi ei voi tai saa olla vapaana, siksi sille on opetettava kulkemaan taluttimessa.

Kasvuiässä olevan pennun kanssa kaikki ulkoilu ja liikunta on tapahduttava pennun voimien mukaan. Niin kauan kuin se jaksaa liikkua voi ulkoilua jatkaa. Heti kun pentu vaikuttaa väsyneeltä tai palelee, on syytä palata kotiin. Pennun luusto ja nivelet ovat vielä kehittymättömiä ja pentuiän liialliset rasitukset voivat aiheuttaa pitkä aikaisia, jopa pysyviä vammautumisia ja ontumisia. On myös muistettava että innostunut pentu ei ehkä huomaa kun se on väsynyt. Omistajan on siten huolehdittava että pentua ei rasiteta liikkumisella.

Täysikasvuinen hollanninpaimenkoira tarvitsee paljon reipasta, päivittäistä liikuntaa. Monimuotoisia tehtäviä ja virikkeitä. Varsinaista lenkkeilyä ei pitäisi aloittaa ennen kuin hollanninpaimenkoira on fyysisesti täysikasvuinen (15-18kk). Asfaltilla tai muulla kovalla alustalla juoksuttaminen pitäisi välttää. Pehmeä ja vaihteleva alusta vapaana tarjoaa parasta harjoitusta. Uiminen on monen koiran mieleen ja se antaa myös hyvää lihas-voimistelua eikä ole nivelille rasittavaa.

Vaikkei varsinaisia kävelylenkkejä taluttimessa (vapaana kyllä) voikaan ihan alkuvaiheessa tehdä, voi pentua silti jo alusta asti opettaa kävelemään taluttimessa. Sillä voi pihalle viedessä pitää ensin pelkkä kaulapanta ja sitten talutin kaulassa ja makupaloilla ja kehuilla houkutellen ohjailla sitä pienen matkan haluttuun suuntaan. Kun sitten pentu alkaa vaatia enemmän liikuntaa, se on tottunut remmiin, eikä sen tarvitse sitä ihmetellä.

Käytä kaulapantana nahkaista - tai puolikiristävää pantaa. Tämä jälkimäinen on helppo pukea päälle ja ottaa pois. Älä käytä koko kiristävää koska tämä repii turkin pois. Ota panta aina pois päältä sisään tullessaan, muuten eteenkin nahkainen panta voi vaurioittaa kaulan ihoa ja turkkia koska iho ei pääse hengittämään ja jäljet voivat olla kammottavia. Koiralle, joka on kova vetämään taluttimessa käytän kiristyspantaa koulutusvaiheessa. Riittää kun sen kerran tekee oikealla tavalla, yksi tiukka nykäisy ja koira ei vedä enään koskaan, kovalle koiralle tarvitaan ehkä muutama kerta ennen kuin se uskoo.

En suosittele koiralle hankittavaksi missään sen elämänvaiheessa ns. kela-talutinta (Flexi em.). Koira oppii tällaisen kanssa päättömäksi poukkoilijaksi ja lisäksi tällainen talutin on liikenteessä hengenvaarallinen jos takaisinkelaussysteemi ei toimikaan tarpeeksi nopeasti vaaratilanteessa. Kun koiralle haluaa antaa lisää liikkumavapautta, se pitää opettaa olemaan irti sille turvallisilla alueilla.

Koira oppii nimensä kun sitä käytetään aina sitä puhuteltaessa (Nimen opettaminen) ja luoksetuloa harjoiteltaessa se kannattaa palkita ruhtinaallisesti (Luoksetulo).

Sosiaalinen kasvatus

Koira ja ihmiset:Heti kun koira on tuntee itsensä turvalliseksi uudessa kodissaan sitä kannattaa kuljettaa mitä erilaisimmissa paikoissa. Se pitää totuttaa uusiin asioihin, hälyyn, meluun ja liikenteeseen. Samalla tutustutaan erilaisiin ihmisiin; pikkulapsiin, koululaisiin, nuorisoon, naisiin, miehiin, vanhuksiin keppeineen, invalideihin apuvälineineen, ulkomaalaisiin, pyöräilijöihin jne. jne. Huolehdi siitä että kontaktit ovat miellyttäviä eikä pentu pelästy suotta. Opeta koira siihen että se ohittaa ihmiset myös välipitämättömästi ja tervehtimättä. Liiku koirasi kanssa myös vilkkailla paikoilla. Ole itse rauhallinen ja luonteva.

Hyppiminen ja ylenpalttinen nuoleminen ihmisiä tervehdittäessä tulee estää. Pyydä vieraitanne johdonmukaisesti suhtautumaan kielteisesti koiran hyppimiseen ja heitä itse kumartumaan pennun luo. Pennun hyppiminen voi olla siedettävää, mutta täysikasvuisen, 18-24 kiloisen koiran hyppiminen rinnuksilleen ei ole ainakaan vieraiden mielestä mukavaa.

Koirat ja koirat:

Koiran tulee kasvaa “kaksikieliseksi”. Ihmisten kielen koira oppii seurustelemalla ihmisten kanssa ja koirien kielen toisilta koirilta. Pennun tulee tavata lajitovereita alusta lähtien. Moni kasvattaja sanoo ettei pentuja saa viedä tapamaan muita koiria ennen kuin se on rokotettu, tässä asiassa olen täysin eri mieltä. Ensinnäkin pennulla on suoja emolta aina kahteentoista viikkoon asti ja toiseksi paras sosiaalistumiskausi on ohi 16 viikon jälkeen. Heti vaan pennun kanssa tapamaan muita koiria. Pennun kehitykselle on tärkeää, että se huomaa heti, ettei ole ainoa koira tässä maailmassa, joutuu ehkä alistetuksi ja saa leikkiä lajitovereiden kanssa. Leikki on sitä paitsi erittäin hyvää liikuntaa pennulle. Omistajan vallassa kuitenkin on milloin leikki alkaa ja milloin se loppuu. Täytyy aina varmistaa että pennulle vieraat koirat ovat terveluonteisia ja terveitä (rokotettuja). pyri siihen, että pennun kokemukset toisista koirista ovat miellyttäviä.

Jokaisen vastaantulevan koiran kanssa ei saa leikkiä ja pentu tulee riittävän varhain totuttaa siihen, että koirat voi ohittaa ilman kummallisia käyttäytymisiä. Älä kiristä otetta taluttimesta, kun toinen koira tulee vastaan. Käyttäydy itse varmasti ja luontevasti, jolloin koirasikin oppii ohittamaan vastaantulijan temppuilematta.

Monet koirat kehittyvät tappelu pukareiksi. Syy on useimmiten omistajassa, joka ei ole alusta alkaen suhtautunut riittävän ankarasti riidan haastamiseen. Jo ensimmäisellä kerralla, kun koira murisee vihaisesti toiselle koiralle, on se heti kiellettävä tiukasti ja tehtävä koiralle selväksi, ettei moinen käytös ole hyväksyttävää. Koiran on tietysti saatava puolustautua, mutta koskaan se ei saa hyökätä ensin! Kannattaa välttää tilannetta, jossa koirat alkavat tuijottaa toisiaan ja jalat jäykkinä mahtailla toisilleen, koska tämä johtaa usein tappelun aloitukseksi jommankumman puolelta, varsinkin jos koirat ovat kytkettynä ja saavat ikään kuin voimia omistajaltaan. Pura tilanne katkaisemalla katsekontakti ja kääntämällä koirasi huomio itseesi. Ensimmäistä kahakkaa kannattaa pyrkiä välttämään mahdollisimman pitkään.

Pentuna koira on oppivaisimmillaan. Omasta kekseliäisyydestäsi riippuu, mitä ja miten pentusi oppii. Koira joka oppii paljon pentuna, oppii myös aikuisena helpommin. Opeta koirasi oppimaan. Opeta koirasi leikin ohessa pentuna. Täsmälliset harjoitukset voidaan aloittaa noin 18 kk iässä. Monilla paikkakunnilla järjestetään koulutustilaisuuksia. Niissä koira tottuu lajitovereihinsa ja omistaja saa hyödyllisiä vihjeitä koiransa koulutukseen.

Kun koiraa koulutetaan, sille annetaan yksi selvä käsky ja samalla näytetään mitä sen pitää tehdä ja kehutaan kun suoritus onnistuu. Äänen voimakkuus ei ratkaise, vaan sävy. Opettele käyttämään ääntäsi.

Muista aina palkita pentu, kun se on tehnyt oikein jonkun asian, runsaat kehumiset ja hyväily, joskus makupala. Rankaisu ei ole hyvä tapa kouluttaa koira, lyömistä koira ei ymmärrä ollenkaan.

Koiran kasvatus vaatii paljon kärsivällisyyttä.

Hyvät neuvot:

Kun lähdet pentusi kanssa ulkoilemaan, alat saada “hyviä nevoja”. Kaikki neuvot kannattaa kuunnella mutta ennen kuin ryhdyt niitä soveltamaan, kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja miettiä mitä kasvattaja on neuvonut. Kasvattaja toivottavasti tuntee rotunsa hyvin ja elänyt muutaman rotunsa edustajan kanssa. Kannattaa myös pistää huomioon miten “hyvien nevojen” antajan oma koira toimii ja haluaako omasta koirasta samanlaisen. Pennulle ei ole hyväksi, että ruokinta, koulutus ja liikunta vaihdellaan aina kulloisenkin vastaantulijan ohjeiden mukaan. Luota itseesi ja kasvattajaasi.Jos huomaat pennussa sen luonteessa, käyttäytymisessä, liikunnassa, ulkomuodossa tai jossain muussa asiassa jotain, joka askarruttaa sinua tai jotakuta muuta, ota yhteys kasvattajaan. Näin voidaan ehkä säilytä joiltakin vahingoilta. Aivan kaikissa tapauksissa on turhaa mennä lääkärin vastaan otolle ja sitten kun on mentävä, on hyvä tietää mistä saa hoitoa juuri siihen vaivaan.

Harrastuksia löytyy hollanninpaimenkoiralle monenlaista. Suomen kennelliitosta löytyy lisätietoa, kuten myös Suomen palveluskoiraliitosta. Harrasta koirasi kanssa, se on kivaa.

Kasvattajan mielestä jokaisen koiran pitäisi osata käyttäytyä niin hyvin että se läpäisisi käyttäytymiskokeen (BH). Joten onnea kasvatukseen ja ei muuta kun kokeseen.

Näyttelyissä saa myös käydä :)